torstai 11. huhtikuuta 2019

Hemofilia

Tässä blogipostauksessa tutustumme tarkemmin hemofiliaan, sen toteamiseen, eri tyyppeihin, hoitoon, sen periytymiseen, taudista johtuviin komplikaatioihin ja historiaan. Monille hemofilia on varmasti tuttu Euroopan kuningassuvun kautta.

Kuningatar Viktoria, joka hallitsi Iso-Britanniaa yli 63 vuotta, sairasti hemofiliaa. Todennäköisesti tauti sai alkunsa, kun Viktorian elimistössä tapahtui jonkinlainen uusi mutaatio. Kuningattaren yhdeksästä lapsesta kahdeksan avioitui kuningassukuihin ja näin tauti levisi ympäri Eurooppaa Saksan, Venäjän ja Espanjan hallitsijahuoneisiin.

 http://www.hemofiliabayer.fi/fi/hemofiliasta/hemofilia-ja-euroopan-kuningassuvut/


                                                  Mikä ihmeen hemofilia?

Hemofilia on harvinainen perinnöllinen verenvuototauti. Se johtuu yksittäisen veren hyytymistekijän vajeesta tais en puuttumisesta kokonaan. Elimistö pyrkii tyrehdyttämään sen hyytymisreaktion avulla, kun kehossa syntyy verenvuoto. Verenvuodossa verta joutuu suonen ulkopuolelle kudokseen, se turpoaa ja kipeytyy. Vaurion takia verisuoni supistuu ja verisuonen seinämän solut, verihiutaleet ja veren hyytymisjärjestelmä aktivoituu. Hyytymisreaktioiden sarja käynnistyy, jonka seurauksena hyytymä muodostuu ja verenvuoto alkaa.

Hyytymistekijät ovat veren proteiineja, jotka auttavat veren hyytymistä vaurion sattuessa. Hemofiliasta kärsivällä ihmisellä verenvuoto voi jatkua pidempään ja se voi alkaa jälkeenpäin uudestaan. Hyytymistekijälääkkeiden avulla pystytään pysäyttämään verenvuoto nopeasti ja ennaltaehkäistä sitä.


Kuvahaun tulos haulle hemofilia

Hemofilian toteaminen

Hemofilia pystytään toteamaan laboratoriokokeiden ja verenvuodosta aiheutuvien oireiden avulla. Seulontakokeena käytetään plasman tromboplastiiniaikaa, joka mittaa, kuinka pitkään hyytymistapahtuma kestää. Hemofiliaa sairastavalla se on useimmiten tervettä pidempi. Yksittäisen hyytymistekijäpitoisuuden määrittäminen tehdään erikoilaboratorioissa.

Verenvuototaudin eri muodot

Verenvuototaudit ovat harvinaisia ja siksi niistä ei kovinkaan usein kuule puhuttavan. Uusia diagnooseja vuosittain todetaan viisi. Tämän vuoksi ihmisille tulee usien yllätyksenä myös se, että sitä esiintyy useaa eri tyyppiä. Selityksen sille, miksi hemofiliaa esiintyy montaa eri tyyppiä antaa se, että veressä on montaa eri hyytymistekijää. Yleisin verenvuototaudin muoto on hemofilia A, jossa hyytymistekijä kahdeksaa on liian vähän tai vastaavasti se ei hyydy normaalisti. Harvinaisemmat muodot ovat B ja C. Hemofilia B johtuu hyytymistekijä yhdeksän vajeesta tai sen puuttumisesta ja C:ssä taas kyse on hyytymistekijä yhdentoista tai jonkin muun harvinaisemman yksittäisen tekijän puuttumisesta.

Verenvuototauti luokitellaan myös eri vaikeusasteisiin, mikä määräytyy hyytymistekijöiden mukaan. Yleisesti hemofilia A:ta sairastavilla tauti on vaikea-asteisin kun taas hemofilia B:ssä yleisempi on taudin lievempi muoto. Vaikeimmassa hemofilian muodossa hyytymistekijä puuttuu kokonaan ja verenvuotoja syntyy itsestään ilman ulkoisia tekijöitä. Lievimmissä muodoissa vammojen ja leikkaustoimenpiteiden yhteydessä.


Hemofiliasta johtuvat komplikaatiot ja ongelmat

Hemofiliasta johtuvia komplikaatioita ovat nivelvauriot ja osteoporoosi. Nivelen sisäinen verenvuoto paksuntaa sidekalvoa, joka aiheuttaa tulehdusreaktioita. Tämä taas edesauttaa uusien vuotojen syntymistä. Verenvuodot aiheuttavat virheasentoja ja jäykistymiä. Ilman korvaushoitoja nämä nivelen sisäiset vuodot aiheuttavat invalidisoitumista.

Osteoporoosi eli luukato on myös yksi hemofilian mukanaan tuomista ongelmista. Luukato johtuu siitä, että useat verevuototauteja sairastavista ihmisistä liikkuu vähäm, jolloin luut eivät vahvistu. Vaikeissa hemofilian muodoissa syynä osteoporoosille uskotaan olevan myös muut hemofiliasta johtuvat aineenvaihdunnalliset häiriöt.


Kuvahaun tulos haulle hemofilia

Miten hemofiliaa hoidetaan?

Verenvuototautia hoidetaan suonensisäisesti annettavalla hyytymistekijän korvaajalla. Vaikutus ei ole pitkäkestoista, vaan se pysyy verenkierrossa kerrallaan vain pari päivää.

Hyytymistekijöitä annetaan vaikeaa astetta sairastaville kaksi tai jopa kolme kertaa viikossa. Varsinkin lapsille hoitoja tehdään useammin, koska paljon liikkuvilla lapsilla on suurempi riski kolhia itseään.


Miten elää hemofilian kanssa?

Lähteestä riippumatta hemofiliaa sairastavia kehotetaan olemaan erityisen varovaisia ja ennaltaehkäisemään vuototilanteita. On myös tärkeää kuunnella itseään ja kehoaan. Kolhuilta ja verenvuodoilta ei tietenkään voi täysin välttyä, mutta niiden sattuessa on tunnistettava vuodon oireet ja ryhtyä toimenpiteisiin.

LÄHTEET:

HemofiliaBayer.fi (Luettu 4.4.2019)
Terveyskirjasto.fi, Hemofilia (Luettu 11.4.2019)

 Lotta Viitala ja Viola Hautaluoma

Lähettänyt klo 2 kommenttia:

Detoxikologia

                         Detoxikologia

Nykypäivän maailmassa on paljon keholle haitallisia aineita. Kehon omat mekanismit kuitenkin hoitelee niistä suurimman osan ilman ihmeempiä toimia. Mutta siltikin on keksitty "detox-tuotteet", jotka väitetysti auttavat kehon toimintoja tai tekevät itse jotain; aineesta riippuen.

Detox-tuotteita on paljon, mutta suurin osa niistä on heikosti tutkittuja. Detox sanalla pyritään vaikuttamaan esimerkiksi tuotteen markkinointiin. Esimerkiksi detox-liitettä saatetaan käyttää kun markkinoidaan jotain uutta tosi tehokasta “ihmeliuosta", joka parantaa ja poistaa myrkkyä elimistöstä. Mielestämme aiheeseen tulisi nykypäivänäkin pureutua enemmän ja muodostaa tarkempi käsitys aiheesta määritelmien perusteella.

Mitä on myrkky?
Myrkky määritellään yleensä 1500-luvulla eläneen lääkärin - Paracelsusken sanoin. Hänen mukaansa vasta annos tekee myrkyn. Tämän takia myrkyn määritteleminen onkin vaikeaa, koska periaatteessa mikä tahansa voi olla myrkky. Yleisesti myrkky kuitenkin tarkoittaa ainetta, joka haittaa eliön elintoimintoja tai tappaa eliön.


https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/60753/1/6jargonia32arvioniiranensusanna.pdf





Kuvahaun tulos haulle LääkeToksikologian peruskäsitteitä


Lääkeaineen toiminnan ymmärtämiseksi pitää ymmärtää mitä elimistö lääkkeellä tekee. Sen ymmärtämiseksi esittelemme muutaman käsitteen:

Absorption eli imeytyminen

Imeytyminen tarkastelee miten hyvin lääkeaine imeytyy esimerkiksi suolistosta. Tätä tutkiessa otetaan huomioon esimerkiksi imeytymisnopeus ja hyötysuhde.

Distribution eli jakaantuminen

Jakaantumisella tarkoitetaan sitä, miten aine sijoittuu elimistöön päädyttyään. Esimerkkinä rasvaliukoiset molekyylit, jotka hakeutuvat rasvakudokseen, kun taas vesiliukoiset jäävät mieluummin vereen. Yleensä veressä olevat proteiinit sitovat lääkeainetta itseensä, jolloin vain murto-osa lääkkeestä voi vaikuttaa.

Metabolism eli aineenvaihdunta

 Aineenvaihdunnasta puhutaan siinä vaiheessa kun elimistö alkaa muokata lääkeainetta kemiallisesti. Esimerkiksi entsyymit voivat liittää lääkemolekyyleihin liukoisuutta parantavia osia.

Excretion eli erittyminen

Erittyminen tutkii kirjaimellisesti sitä, miten lääkeaine poistuu elimistöstä. Osa voidaan erittää suoraan maksasta suolistoon kun taas osa otetaan verenkierrosta munuaisten kautta virtsaan.


Jos olet lukenut tähän asti niin pyydämme sinua vielä lukemaan käsitteet uudestaan, mutta sijoitat mielessäsi farmakologisen termin tilalle toksikologinen termi (toksikokinetiikka, toksikodynamiikka, myrkyllinen aine jne).

http://www.tervettaskeptisyytta.net/detoxikologiaa-osa-1/



Aiheeseen liittyviä väittämiä

 Edellä mainittujen tietojen perusteella sinulla pitäsi olla jo hyvä käsitys aiheesta, vaikka aihe onkin vaikeasti määriteltävä ja vähän tutkittu.

1. Tärkeät elimet täytyy "detoksoida"
Tärkeinä eliminä pidetään yleensä maksaa, munuaisia sekä ruoansulatuselimistöä kokonaisuudessaan. En tiedä miksi ihmiset pitävät sisäelimien "detoxointia" tärkeänä, sillä kehon luonollisesta puhtaana pidosta huolehtii jo maksa ja munuaiset. On tietysti aineita joista kehon luonollinen puhdistusjärjestelmä ei pysty huolehtimaan. (huumeet, lääkeaineet)

2. Nykyaikainen prosessoitu ruoka sisältää toksiineja?
Väittämän ensimmäinen ongelmakohta on toksiinin määrittely. Onko toksiineja esimerkiksi ravinnossa esiintyvät perinteiset elohopea ja formaldehydi. Entä ovatko lukuisat lisä- ja säilöntä aineet toksiineja? Toksiini käsittää erittäin laajan skaalan aineita siksi sen selittäminen tai asiayhteyteen liittäminen on vaikeaa.

On totta, että varsinkin ulkomailta tulevat prosessoidut ruoat saattavat sisältää antibiootteja ja muita myrkkyjä. Tämän seurauksena ravinnolla voi olla negatiivinen vaikutus ihmisen fysiologiaan. Vaikka ravinnosta saaduilla aineilla voi olla vaikutus kehoomme ei meidän silti tulisi turvautua detoxiin. Kuvitellaan tilannetta, missä olet syönyt prosessoitua ruokaa useita vuosia ehkä jopa vuosikymmeniä. Elimistöösi kerääntyneet "pahat/myrkylliset" aineet eivät tule poistumaan sieltä muutaman päivässä eikä todellakaan millään "ihmeisiin" pystyvillä pakurikääpä litkuilla. Jos haluaa oikeasti muutosta tilanteeseensa sinun pitää muuttaa elämäntapojasi pysyvästi.

Kuvahaun tulos haulle pakurikääpä terveys

3. Detox parantaa mielentilaa ja kohottaa elämänlaatuasi
Kuten mikä tahansa, minkä itse kokee kiinnostavaksi. On varmaan kaikille selvää, että kaikki mistä ihminen saa hyvän olon tunteita parantaa mielentilaa ja elämänlaatua positiivisten fiilisten takia. On surullista, että osa ihmisestä luulee tätä väittämää todeksi. Jos mietitään esimerkiksi tilannetta, missä muutat ruokavaliotasi terveysihanteiden mukaiseksi. Voi olla, että mielentilasi parantuu huomattavasti, mutta onko detoxilla siis oikeaa vaikutusta. Oikea vastaus on ei. Olet vain ruvennut syömään terveellisemmin ja se heijastuu fyysiseen ja psyykkiseen olotilaasi.


http://www.tervettaskeptisyytta.net/detoxikologiaa-osa-2/


Detox-tuotteet siis voivat oikeasti olla hyödyllisiä, mutta ne voivat olla myös täysin lumetta. Toivottavasti olet nyt oppinut edes jotain toxikologiasta ja detox-tuotteista. Laitamme vielä tähän loppuun linkin professori Juhani Knuutin kirjoitukseen samasta aiheesta.



Onni Marttila ja Joonas Heikkinen 2A
Lähettänyt klo 2 kommenttia:

Sukupuoli-identiteetti

Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan ihmisen omaa kokemustaan sukupuolestaan sekä tapaa miten henkilö ilmaisee sukupuoltaan esimerkiksi pukeutumisen ja käytöksen avulla. Useimmiten sukupuoli-identiteetti vastaa ihmisen syntymässä määriteltyä sukupuolta mutta sukupuoli-identiteetti on aina yksilöllinen eikä se välttämättä rajaudu vain kahteen juridiseen sukupuoleen. Sukupuoli-identiteetti voi olla binäärinen tai ei-binäärinen. Binäärinen sukupuoli tarkoittaa sitä, että henkilö kuuluu perinteiseen nais ja mies jakoon. Ei-binäärinen sukupuoli puolestaan tarkoittaa kaikkea muuta kuin nainen-mies-jakoa. Ei-binäärinen henkilö voi esimerkiksi olla transsukupuolinen tai sukupuoleton.

Cissukupuolisuus

Cissukupuolisen henkilön sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu vastaavat hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta. Esimerkiksi cisnainen on syntymässään määritelty tytöksi. Suurin osa ihmisistä onkin cis-sukupuolisia. Cissukupuolisuus on yhteiskunnan normi ja yleensä oletetaankin, että kaikkien sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu vastaavat heidän biologista sukupuoltaan.

Transihmisyys
Transihminen on laaja käsite, johon kuuluu henkilöt joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu eroaa aina tai välillä heidän syntymässä määritellystä sukupuolesta. Transihmisiin kuuluvat transsukupuoliset, muunsukupuoliset sekä transvestiit.

Transsukupuolisuus
Osa ihmisistä on transsukupuolisia, eli heidän sukupuoli-identiteettinsä ei sovi yhteen heille syntymässä määritellyn sukupuolen kanssa . Transsukupuolisuus kattaa kaikki, joiden syntymässä määritelty sukupuoli on jotain muuta kuin heidän sukupuoli-identiteettinsä. Eli siis transsukupuolisen henkilön sukupuoli-identiteetti voi olla binääri tai ei-binääri.


Ylen lyhytdokumentti kertoo argentiinalaisesta transpojasta ja hänen matkastaan tytöstä pojaksi
Muunsukupuolisuus
Muunsukupuolisen henkilön sukupuoli-identiteetti on binäärisen sukupuoli jaon ulkopuolella. Tällainen henkilö voi kokea olevansa sekä mies että nainen, jotakin siltä väliltä tai täysin tämän jaon ulkopuolella. Muunsukupuolinen henkilö voi kokea myös sukupuolensa olevan moninainen tai vaihteleva.


Transvestisuus
Transvestinen henkilö ilmentää toista vastakkaista binääristä sukupuolta kuin itse on. Henkilö kuitenkin on tyytyväinen hänen omaan biologiseen sukupuoleensa eikä hänellä ole tarvetta muuttaa sitä. Transvestiitit siis voivat ilmaista itseään sekä miehenä että naisena.
Intersukupuolisuus
Intersukupuolisuudessa henkilöä ei pystytä hänen synnynnäisten ominaisuuksien perusteella määrittelemään yksiselitteisesti naiseksi tai mieheksi. Sukupuolen tunnusmerkkejä voi olla esimerkiksi sisäiset ja ulkoiset sukuelimet, kromosomit tai hormonitoiminta. Lapselle kuitenkin määrätään toinen juridisista sukupuolista. Intersukupuolisuutta ei pystytä aina huomaamaan heti syntymän jälkeen mutta esimerkiksi, jos henkilön kuukautiset eivät ala tai henkilöllä on vaikeuksia tulla raskaaksi voi kyseessä olla intersukupuolisuus.
Sukupuolettomuus
Henkilö voi kokea ettei hänellä ole mitään varsinaista sukupuolta. Sukupuoleton voi myös määritellä itsensä termillä agender, joka tarkoittaa sukupuolettomuutta tai sukupuoli-identin puuttumista.
Sukupuolidysforia
Dysforia tarkoittaa henkilön biologisen sukupuolen ja hänen kokemansa sukupuoli-identiteetin ristiriidasta aiheutuvaa kokonaisvaltaista pahan olon tunnetta. Sukupuolidysforia jaetaan yleensä kehodysforiaan ja sosiaaliseen dysforiaan.

Kehodysforia on kehon sukupuolitetuista piirteistä koettua ahdistusta. Henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa biologisen sukupuolen kanssa voi tuntea olonsa vieraaksi tai ahdistuneeksi omassa kehossaan.

Sosiaalinen dysforia liittyy tilanteisiin, jossa henkilöä ei nähdä omana sukupuolenaan. Esimerkiksi tilanteet, joissa puhutellaan väärää sukupuolta vastaavilla sanoilla.


Sukupuolen korjaus
Sukupuolen korjaamisella tarkoitetaan lääketieteellisiä keinoja, joilla transihmiset voivat muuttaa biologista sukupuoltaan vastaamaan paremmin heidän sukupuoli-identiteettiään. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi hormonihoidot, leikkaukset sekä henkilötietojen muuttaminen väestörekisterissä.


Taru Annala ja Sanna Rinta-Harri

Lähettänyt klo 5 kommenttia:

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Unien tulkinta

“Uni on nukkumisen aikana tapahtuva elämys, johon kuuluu monia tunteita, ajatuksia, mielikuvia sekä ääniä.” (Uni)

Unia on tulkittu jo monen vuosituhannen ajan, ja sen merkityksiä yritetty selvittää. Niin sanotussa perinteisessä unen tulkinnassa etsitään tavallisia symboleja, jotka usein yhdistetään tiettyyn asiaan. Tieteellisesti unien tulkinta tapahtuu epämääräisemmin. Esimerkiksi selkounia eli tiedostettuja unia näkevät henkilöt mielletään usein loogisiksi ja analyyttisiksi. Toisaalta taas jos ihminen näkee paljon unia, hänen voidaan ajatella olevan oppivaisia, luovia sekä hyviä tunteiden käsittelijöitä.





Muutamia esimerkkejä mielenkiintoisista symboleista unen tulkinnassa: 
  • Vesi 
    • Vettä voi esiintyä unissa monessa muodossa. Tärkeintä on kiinnittää huomiota veden syvyyteen ja väriin. Matala vesi voi viitata siihen, ettei unen näkijä uskalla kohdata jotain ongelmaa. Jos vesi on myös sameaa, pelko on suurempaa. Vesi voi myös viitata lapsitoiveisiin niin miehillä kuin naisillakin. 
  • Takaa-ajo
    • Takaa-ajo unessa voi tarkoittaa sitä, että unen näkijälle on toteutumaisillaan jokin asia. Kyseinen asia koetaan usein ahdistavana. Yksi hyvä selitys takaa-ajolle on myös stressi.
  • Putoaminen
    • Putoaminen voi merkitä sitä, että henkilö laittaa itsensä liian koville ja vaatii itseltään liikoja. Tämä voi olla tiedostamatonta pelkoa siitä, ettei suoriudu kaikesta tarvittavasta. Esimerkiksi hampaiden putoaminen voi symboloida muutoksen pelkoa sekä ihmissuhteen päättymistä. 
  • Värit 
    • Usein unet ovat värillisiä, mutta jotkut voivat nähdä myös mustavalkoisia unia. Eri värien korostuminen tai toistuminen kertoo kuitenkin erilaisia asioita. 
    • Punainen symboloi mm. intohimoa ja rakkautta, sininen terveyttä ja levollisuutta, vihreä lähtölupaa sekä naiiviutta ja keltainen symboloi elämää ja aineellisuutta. 

(Ulaner, Maria: Unet A:sta Ö:hön -sanakirja (2007))

LASTEN UNET

Lasten unen näkeminen on myös erityisen mielenkiintoista. Lapset nukkuvat aikuisiin verrattuna kolminkertaisen määrän REM-unta, jolloin siis unia useimmiten nähdään. Suurin osa pienten vauvojen unista liittyy heidän fyysisiin aistimuksiin, mutta muutamien kuukausien kuluessa myös visuaaliset ja auditiiviset kokemukset lisääntyy unissa. 

Virginian yliopistossa Robert Van den Castle sekä Donna Kramer tekivät tutkimusta lasten (2-12 vuotiaat) unista. Huomioita herätti mm. se, että tyttöjen ja poikien unet erosivat keskenään. Tytöt näkivät pidempiä unia, joihin sisältyi enemmän ihmisiä, kun taas poikien unissa esiintyy enemmän esineitä. Lapset näkevät myös unia eläimistä enemmän kuin aikuiset. Kesyjä eläimiä ei esiinny niin paljon kuin villieläimiä. Tätä voidaan selittää sillä, että lapset kokevat villieläimet pelottaviksi. Tunteista pelko on kuin ollutkin tyypillisin tunne lapsien unissa. 


(David Fontana: Unien kiehtova kieli (1996))


PAINAJAISISTA

Suurin osa ihmisistä näkee painajaisia silloin tällöin. Painajainen perustuu uhattuna olemisen tunteeseen. Painajaisunet, niin kuin kaikki unet, nähdään REM-unen aikana. Painajaiset ovat yleensä suoraan omasta tai elämästä ammennettuja tilanteita, esimerkiksi jos on menossa työhaastatteluun, voi nähdä unen jossa työhaastattelu menee aivan pilalle eikä saa työtä. Toisaalta painajaiset voivat olla alitajunnasta uneen tulevia tilanteita, jotka ovat absurdeja kauhuelokuvatyyppisiä unia. 

Painajaisten taustalla on usein stressiä tai traumaattisia kokemuksia. Lisäksi raskas ateria juuri ennen nukkumaanmenoa sekä runsas päihteiden käyttö voi lisätä mahdollisuutta painajaisten näkemiseen. Jos painajaiset liittyvät traumaattiseen kokemukseen, voi niistä päästä eroon psykoterapialla. Muussa tapauksessa elintapojen korjaaminen auttaa jo pitkälle. 


Yle:n uniraati tulkitsee oikeiden ihmisten lähettämiä unia podcasteissa. Linkki on painajaisunia käsittelevään podcastiin, jossa psykologi Soila Lauronen ja kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi tulkitsevat painajaisunia, Suvi Tuuli Kataja johtaa podcastia.



UNITYÖSKENTELY 

Omia unia voi oppia muistamaan hyvän harjoittelun myötä. Seuraavien harjoitusten tekeminen voi johtaa aamulla jopa viiden eri unen muistamiseen. 

  1. Toista itsellesi päivän mittaan, että aiot muistaa unen seuraavana yönä. 
  2. Heräämisen jälkeen keskity hiljaa jokaiseen tunteeseen ja ajatukseen, joka on jäänyt unesta mieleesi. 
  3. Unipäiväkirjan pitäminen. Suositeltavaa on, että unia hahmottelee heräämisen jälkeen luonnostelemalla piirrustusta. Muistiinpanojen kirjoittaminen voi johtaa unen unohtamiseen. 
  4. Ajattele päivän aikana uniasi. Keskity erityisesti tunteiden uudelleen elämiseen. 

( David Fontana: Unien kiehtova kieli (1996))

Roosa ja Selmiina
Lähettänyt klo 1 kommentti:

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Syömishäiriö - Pakkoruokinta pitää hengissä, ei paranna

Syömishäiriö on aika tavallinen mielenterveyden häiriö, jossa henkilö pakonomaisesti
tarkkailee ruokaa ja monesti myös painoaan. Tämä tarkkailu taas usein vaarantaa
hänen fyysisen tai psyykkisen terveytensä. Vaikka monet luulevat, että syömishäiriö
liittyy vain laihuuteen, mutta hyvin monet syömishäiriöön sairastuneista ovatkin normaali-
tai ylipainoisia. Miksi siis ajattelemme toisin?
Syömishäiriöt ovat tavallisempia nuorilla naisilla, sillä monesti miesten syömishäiriöt
ovat alidiagnosoituja. Syömishäiriö on monitekijäinen, vakava sairaus joka
hoitamattomana voi johtaa jopa kuolemaan. Syömishäiriö aiheuttaa sitä sairastavalle
lukuisia terveyttä vaarantavia oireita tietysti itse syömishäiriön lisäksi. Monet näistä
haittavaikutuksista korjaantuvat, kun sairastunut toipuu, mutta osa taas aiheuttaa pysyviä
vaurioita.


Yllä olevasta kuvasta näkee kuinka syömishäiriö alkamisen jälkeen esimerkiksi
laihtuminenvoi olla “ihanaa”, mutta lopulta se voi riistäytyä käsistä. Kuvasta myös
huomaa kuinka syömishäiriöstä parantuminen ei vain tarvitse sitä, että tekee muutoksia
elämäänsä, nimittäin se tarvitsee myös toiveen muutoksesta. Tätä toivetta muutoksesta
voi myös sanoa haluksi parantua, sillä jos ihminen ei halua parantua niin hän ei myöskään
lopulta ehkä parane pysyvästi vaan syömishäiriö voi iskeä uudelleen.

Anoreksia


Anoreksian tai minkä muun tahansa syömishäiriön kuvitellaan usein olevan pinnallinen,
ulkonäkö paineinen ja kehon kuvan vääristymiseen liittyvä sairaus. Sairaus ei ole
kuitenkaan niin helppo ja yksinkertainen. Voisi sanoa, että anoreksia on enemmänkin
psykofyysinen sairaus, kuin mielenterveydellinen.

Anoreksian alkuun on monia syitä ja se tapahtuu vähitellen. Siihen sairastuu yleensä
murrosikäiset tytöt ja nuoret naiset. Murrosikäinen tyttö ei saata haluta naisellisia
muotoja,kuten rintojen kasvua ja lantion levenemistä. Naisellisuus on vastenmielistä
ja siksi halutaan laihduttaa vartaloa. On hyvä muistaa, että anoreksia ei ole yksin naisten
sairaus. Pojat ja miehetkin voi yhtälailla sairastua anoreksiaan. Toki vain 5-10% on
miehiä.

Nuorella voi olla elämässä tilanteita, jolloin hän ei kykene hallita stressiä tai vanhempien
kanssa eri mieltä olemiselle. Hän voi alkaa kontrolloida syömistään ja päättää omasta
kehostaan, sillä hän saattaa ajatella, että hallitsee edes pientä osaa elämästään.
Perheen ahdistava ja hallitseva tunnelmakin voi laukaista anoreksian. Samoin sen takana
voi olla hyvin traumaattinen kokemus lapsuudessa.

Anoreksia voi alkaa vähäisestä laihdutusyrityksestä, joka riistäytyykin hallitsemattomaksi
syömättömyyskierteeksi. Tavoitteena voi olla muutaman kilon laskeminen. Lopputulos
voikin yllättäen olla parikymmentä kiloa. Anorektikko välttää viimeiseen asti
rasvakudosten syntymistä ja lihomista. Ruokavalion kontrollointi astuu tässä kohtaa peliin.
Se voi alkaa karkinsyönnin lopettamisesta aina lähes kaikkeen kaloripitisen ruoan syönnin
lopettamiseen asti.

Kun anorektikko sanoo ääneen, että hänellä on ongelmia sairaus voi moittia pään sisällä.
Ajatuksia kuten “miksi sanoin sen, nyt minun pitää syödä taas ja lihota” voi alkaa
heräämään. Anoreksiaa sairastavan pitää syödä paljon enemmän, kuin sellaisen jolla ei
ole tätä sairautta. Koska nälkiinnyttämisen jälkeen elimistön elimet ovat alkaneet sammua
ja sydän viimeisillä voimillaan yrittää sykkiä ja pitää elossa.

Seitsemän kymmenestä paranee. Suurin osa paranee jo kolmessa vuodessa. Jokainen
sairaus ja siitä toipuminen on erilainen. Ja parantumiseen tie on pitkä ja se ei tapahdu
ihan hetkessä todellakaan. Se vaatii joka päivä sen uuden päätöksen pysyä terveenä.
Laihtuus ei ole se tärkein asia, vaan oma terveys. Painon palaaminen voimakasta
laihtumista edeltäviin lukemiin on ensimmäisiä merkkejä paranemisesta. Suhde ruokaan
ja omaan vartaloon parantuu hitaammin jälkikäteen.


Bulimia

Bulimia on ahmimishäiriö jossa ihmisellä on ahmimis- ja ylensyönti kohtauksia jolloin
hän menettää syömisen hallinnan. Mutta koska bulimikko pelkää lihovansa ja tuntee
olonsa liian lihavaksi niin hän myös oksentaa syömänsä, käyttää lääkkeitä, paastoaa
tai liikkuu paljon. Tämän hän tekee estääkseen ruoan lihottavan vaikutuksen. Bulimia voi
johtua stressistä tai tietyistä mielialoista jotka voivat tämän “kohtauksen” laukaista.
Bulimiaan liittyy myös monesti masennusta ja ahdistuneisuutta. Bulimiasta kärsivällä on
voimakas halu syödä, mutta ahmimisen jälkeen tulee katumus tästä.

Bulimia on yleistynyt nopeasti ja tämä häiriö alkaa useimmiten 15-25-vuotiaan naisen
epäonnistuneen laihduttamis yrityksen seurauksena. Pojilla ja nuorilla miehillä bulimia
on kuitenkin selvästi harvinaisempaa, sillä poikien ja miesten syömishäiriöön liittyy ehkä
ennemmin epäterveelliset lisäravinteiden ja steroidien käyttö.

Bulimia ei näy päällepäin sillä bulimikot ovat yleensä normaalipainoisia, tai heidän
painonsa saattaa vaihdella ylipainon ja alipainon välillä. Bulimialla on monia erilaisia
haitallisia vaikutuksia ihmiseen, joista monet ovat aika samanlaisia muidenkin
syömishäiriöiden kanssa. Muun muassa näitä haittavaikutuksia voivat olla hammaskiilteen
vauriot, ravintoaineiden puutos ja elimistön kuivuminen jotka ovat enemmän fyysisiä
vaikutuksia. Mutta bulimia aiheuttaa myös monia psykososiaalisia haittavaikutuksia kuten
esimerkiksi masennusta, itsetuhoisuutta, yksinäisyyttä ja häpeää ja näin myös pelkoja.

Bulimian hoidossa tavoitteena on normaalipainoon pääsy ja sen ylläpito. Mutta hänen
tulee myös omaksua normaalit ruokatottumukset. Hoidetuista noin puolet toipuvat
pysyvästi, mutta sairauden uusiutuminen on yleistä.

https://www.terve.fi/artikkelit/bulimia-hoito

Ahmintahäiriö eli BDE

Ahmintahäiriö eli BED on vähemmän tunnettu syömishäiriön muoto. Ahmintahäiriö
eroaa ahmimishäiriöstä eli bulimiasta siten, että ahmintahäiriössä ei esiinny ruoan
oksentamista. Myös painon nousu on voimakasta. Ahmintahäiriössä ihminen syö paljon
ruokaa lyhyessä ajassa, vaikka hän ei ole nälkäinen. Yleensä ahmimishäiriöön sairastunut
henkilö ahmii ruokaa yksin ollessaan, sillä sairastunut häpeää suuria ruokamääriään.

Ahmintahäiriötä esiintyy 2-3%:lla aikuisista, useimmin naisilla. Ahmintahäiriötä esiintyy
kuitenkin kaiken ikäisillä. Arvioidaan, että vaikeasta ja sairaalloisesta lihavuudesta
kärsivistä henkilöistä jopa 20% sairastaa ahmintahäiriötä.

Ahmintahäiriön syitä ei tarkkaan tunneta, mutta taustalla saattavat olla stressitekijät,
kuormittava elämäntilanne, tunne-elämän vaikeudet ja itsetunto-ongelmat.

Ahmintahäiriössä oireillaan ahmimalla ruokaa, eli syödään lyhyessä ajassa paljon
enemmän ruokaa kuin normaalisti. Syöminen on lähes pakonomaista ja se jatkuu
vaikka henkilöllä ei olisi edes nälkä.  Ahmimiseen liittyy usein tunne, että syömistä ei
voi lopettaa kun sen on aloittanut.

Ahmiminen voi kohdistua johonkin tiettyyn ruokaan, jonka henkilö on tyypillisesti
kieltänyt itseltään, esimerkiksi suklaa. Ahmiminen voi kohdistua myös tavalliseen ruokaan.
Ahmimisen jälkeen henkilö tuntee syyllisyydentunnetta ja pahaa oloa.Ahmintahäiriö eroaa
tavallisesta ylensyömisestä siten, että ylensyömisen voi keskeyttää, mutta
ahmintahäiriössä ahmiminen on hallitsematonta.

Ahmintahäiriötä hoidetaan säännöllisellä ateriarytmillä, monipuolisella ruokavaliolla ja
ruokapäiväkirjan pitämisellä. Jos ahmintahäiriö on vaikea, sitä voidaan hoitaa myös
psykoterapialla, ravitsemusohjauksella ja joissain tapauksissa myös lääkkeillä.


Ortoreksia

Ortoreksia on syömishäiriön muoto, jossa sairastunut yrittää syödä mahdollisimman
terveellisesti säädellen tai rajoittaen syömistään kohtuuttomasti. Ortoreksian taustalla
on pakottava tarve syödä mahdollisimman terveellisesti ja oikein. Sairastunut henkilö
voi käyttää paljon aikaa aterioiden suunnitteluun, ruoka-aineiden hankintaan ja ruoan
valmistukseen. Ortoreksia saattaa johtaa laihtumiseen ja anoreksiaan. Se voi aiheuttaa
myös puutostiloja jos ruokavalio muuttuu hyvin rajoittuneeksi. Ortoreksia ei ole
hengenvaarallinen, mutta voi vaikuttaa sosiaaliseen elämään ja arkeen. Tyypillinen
ortoreksiaan sairastunut henkilö on nuori nainen, vaikka ortoreksiaan voi sairastua kuka
tahansa.



Tässä vielä video nuoren naisen tarinasta omasta kokemuksestaan anoreksian sairastajana. Hän kertoo videossa hyvin oireistaan ja muutenkin elämästään.


Miia Kuoppamäki, Sofia Kannosto ja Hanna Koski 2A
Lähettänyt klo 3 kommenttia:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)