Pakko-oireinen häiriö (OCD)
OCD (eng. Obsessive-Compulsive Disorder) eli Pakko-oireinen häiriö on todella harvinainen sairaus, joka pahimmillaan lamauttaa ihmisen toimintakyvyn. Tämän sairauden voi saada missä tahansa elämäntilanteessa. OCD:n tunnusomaisia piirteitä ovat pakko-oireet, jotka voidaan jakaa kahteen eri ryhmään. Obsessioihin eli pakkoajatuksiin ja kompulsioihin, eli pakkotoimintoihin. Pakko-oireet ovat yleensä ohimeneviä, mutta niillä on tapana kroonistua, eli niistä tulee pitkäaikaisia.
Pakkotoiminnot tai pakkoajatukset vievät aikaa OCD:tä sairastavan päivästä. Pakko-oireisiin (ajatuksiin ja toimintoihin) kuluu päivässä tunti, tai enemmän, joka aiheuttaa kärsimystä. Pakko-oireet myös heikentävät toimintakykyä työelämässä, perheen hankkimisessa, ihmissuhteissa sekä muissa elämän merkittävissä osa-alueissa.
Obsessio-oireet
Obsessiot ovat pakkoajatuksia, jotka voivat olla toistuvia ja pitkäaikaisia ajatuksia, mielikuvia sekä mielihaluja. OCD:tä sairastavat henkilöt kokevat nämä oireet mieleen tunkeutuviksi ja ei-toivotuiksi ajatuksiksi. Nämä ajatukset aiheuttavat useimmissa sairastajissa kärsimystä ja ahdistusta.
OCD:ta sairastava ihminen yrittää tukahduttaa mieleen tulevat ajatukset, tai olla välittämättä niistä. He yrittävät neutralisoida ajatuksia tai mielihaluja muilla ajatuksilla, tai teoilla esim. pakkotoiminnoilla.
Kompulsiiviset-oireet
Pakko-oireet voivat esiintyä tahdottomina lihasten motorisena liikehdintänä, tai äänehdintänä. Tahdoton liikehdintä esiintyy yleensä pään liikahteluna, mutta voi esiintyä myös raajojen ja vartalon lihaksissa. Äännähtelyt taas voivat esiintyä erilaisina suun napsautuksina tai maiskutuksina. Äännähtely voi myös esiintyä erilaisina kirosanoina tai muina tahdottomina sanoina. Motoriset nykäykset ja äännähdykset voivat ilmetä myös samaan aikaan. Hyperaktiivisuutta tai impulsiivisuutta voi myös joskus ilmetä oirekuvan aikana.
Touretten oireyhtymä esiintyy noin 0.5%-1% Suomen väestössä, ja sillä on myös suuri periytyvyys mahdollisuus. Oireet voivat alkaa jo 2-3 vuoden iässä. Yleensä oireyhtymä alkaa kuitenkin lapsuudessa tai murrosiässä. Oireyhtymä on yleensä pahimmillaan 10-12 vuoden iässä, mutta yleensä oireet alkavat lieventyä aikuisiässä tai vähentyä ,jopa niin ettei oireista ole haittaa. Aikuisiällä oireet voivat myös tauota monen vuoden ajaksi tai loppua tyystin. Oireiden voimakkuudet voivat myös vaihdella suuresti voimakkuudeltaan eri ikäisten välillä, ja voivat ilmetä vuosien myötä voimakkaampina tai lievempinä.
Miten lasta ja perhettä voidaan auttaa?
Ensisijaisesti pakko-oireisen häiriön hoitoon käytetään perinteisesti stressin lievitystä ja psykoedukaatiota. Perheen kanssa pitää myös keskustella perheen sisäisistä haitoista liittyen pakonomaisiin liikkeisiin. Pitää myös muistaa, etteivät vanhemmat tue liikaa pakkoajatuksia ja -toimintoja omalla toiminnallaan. Hoidoissa voidaan käyttää kognitiivis-behavioraalista terapiaa ja myös tarvittaessa SSRI-lääkitystä. Tietyissä tapauksissa myös perheterapia voi olla tarpeen, jos oireet vaikuttavat epäsuotuisasti perheeseen.
Tässä on aika oleellinen kuva liittyen pakko-oireisiin häiriöihin. Kuten kuvasta nähdään, niin OCD:tä sairastavat saattavat luoda joko mieleensä asialistan, jonka asioita on pakko tehdä ja tarkistaa. Kuvassa lukee: Tarkista, että uuni ei ole päällä, tarkista lukot, pese käsiä, siivoa villakoirat, vedä vessa ja sen jälkeen toista, toista ja toista. Kun nämä kompulsiiviset oireet iskevät, niin esimerkiksi on vain pakko pestä käsiä kerta toisensa jälkeen. Jotkut, jotka sairastavat OCD:tä, saattavat tehdä paperille listan, johon kirjoittavat toistettavia asioita järjestykseen. Siinä järjestyksessä he sitten alkavat tehdä asioita vuoronperään.
Videot aiheesta tourette/OCD:
Lähteet:
Kuvalähteet:
Akseli Loukkola, Aatu Harjunpää ja Elias Anttila
