sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Syömishäiriö - Pakkoruokinta pitää hengissä, ei paranna

Syömishäiriö on aika tavallinen mielenterveyden häiriö, jossa henkilö pakonomaisesti
tarkkailee ruokaa ja monesti myös painoaan. Tämä tarkkailu taas usein vaarantaa
hänen fyysisen tai psyykkisen terveytensä. Vaikka monet luulevat, että syömishäiriö
liittyy vain laihuuteen, mutta hyvin monet syömishäiriöön sairastuneista ovatkin normaali-
tai ylipainoisia. Miksi siis ajattelemme toisin?


Syömishäiriöt ovat tavallisempia nuorilla naisilla, sillä monesti miesten syömishäiriöt
ovat alidiagnosoituja. Syömishäiriö on monitekijäinen, vakava sairaus joka
hoitamattomana voi johtaa jopa kuolemaan. Syömishäiriö aiheuttaa sitä sairastavalle
lukuisia terveyttä vaarantavia oireita tietysti itse syömishäiriön lisäksi. Monet näistä
haittavaikutuksista korjaantuvat, kun sairastunut toipuu, mutta osa taas aiheuttaa pysyviä
vaurioita.


Yllä olevasta kuvasta näkee kuinka syömishäiriö alkamisen jälkeen esimerkiksi
laihtuminenvoi olla “ihanaa”, mutta lopulta se voi riistäytyä käsistä. Kuvasta myös
huomaa kuinka syömishäiriöstä parantuminen ei vain tarvitse sitä, että tekee muutoksia
elämäänsä, nimittäin se tarvitsee myös toiveen muutoksesta. Tätä toivetta muutoksesta
voi myös sanoa haluksi parantua, sillä jos ihminen ei halua parantua niin hän ei myöskään
lopulta ehkä parane pysyvästi vaan syömishäiriö voi iskeä uudelleen.

Anoreksia


Anoreksian tai minkä muun tahansa syömishäiriön kuvitellaan usein olevan pinnallinen,
ulkonäkö paineinen ja kehon kuvan vääristymiseen liittyvä sairaus. Sairaus ei ole
kuitenkaan niin helppo ja yksinkertainen. Voisi sanoa, että anoreksia on enemmänkin
psykofyysinen sairaus, kuin mielenterveydellinen.

Anoreksian alkuun on monia syitä ja se tapahtuu vähitellen. Siihen sairastuu yleensä
murrosikäiset tytöt ja nuoret naiset. Murrosikäinen tyttö ei saata haluta naisellisia
muotoja,kuten rintojen kasvua ja lantion levenemistä. Naisellisuus on vastenmielistä
ja siksi halutaan laihduttaa vartaloa. On hyvä muistaa, että anoreksia ei ole yksin naisten
sairaus. Pojat ja miehetkin voi yhtälailla sairastua anoreksiaan. Toki vain 5-10% on
miehiä.

Nuorella voi olla elämässä tilanteita, jolloin hän ei kykene hallita stressiä tai vanhempien
kanssa eri mieltä olemiselle. Hän voi alkaa kontrolloida syömistään ja päättää omasta
kehostaan, sillä hän saattaa ajatella, että hallitsee edes pientä osaa elämästään.
Perheen ahdistava ja hallitseva tunnelmakin voi laukaista anoreksian. Samoin sen takana
voi olla hyvin traumaattinen kokemus lapsuudessa.

Anoreksia voi alkaa vähäisestä laihdutusyrityksestä, joka riistäytyykin hallitsemattomaksi
syömättömyyskierteeksi. Tavoitteena voi olla muutaman kilon laskeminen. Lopputulos
voikin yllättäen olla parikymmentä kiloa. Anorektikko välttää viimeiseen asti
rasvakudosten syntymistä ja lihomista. Ruokavalion kontrollointi astuu tässä kohtaa peliin.
Se voi alkaa karkinsyönnin lopettamisesta aina lähes kaikkeen kaloripitisen ruoan syönnin
lopettamiseen asti.

Kun anorektikko sanoo ääneen, että hänellä on ongelmia sairaus voi moittia pään sisällä.
Ajatuksia kuten “miksi sanoin sen, nyt minun pitää syödä taas ja lihota” voi alkaa
heräämään. Anoreksiaa sairastavan pitää syödä paljon enemmän, kuin sellaisen jolla ei
ole tätä sairautta. Koska nälkiinnyttämisen jälkeen elimistön elimet ovat alkaneet sammua
ja sydän viimeisillä voimillaan yrittää sykkiä ja pitää elossa.

Seitsemän kymmenestä paranee. Suurin osa paranee jo kolmessa vuodessa. Jokainen
sairaus ja siitä toipuminen on erilainen. Ja parantumiseen tie on pitkä ja se ei tapahdu
ihan hetkessä todellakaan. Se vaatii joka päivä sen uuden päätöksen pysyä terveenä.
Laihtuus ei ole se tärkein asia, vaan oma terveys. Painon palaaminen voimakasta
laihtumista edeltäviin lukemiin on ensimmäisiä merkkejä paranemisesta. Suhde ruokaan
ja omaan vartaloon parantuu hitaammin jälkikäteen.


Bulimia

Bulimia on ahmimishäiriö jossa ihmisellä on ahmimis- ja ylensyönti kohtauksia jolloin
hän menettää syömisen hallinnan. Mutta koska bulimikko pelkää lihovansa ja tuntee
olonsa liian lihavaksi niin hän myös oksentaa syömänsä, käyttää lääkkeitä, paastoaa
tai liikkuu paljon. Tämän hän tekee estääkseen ruoan lihottavan vaikutuksen. Bulimia voi
johtua stressistä tai tietyistä mielialoista jotka voivat tämän “kohtauksen” laukaista.
Bulimiaan liittyy myös monesti masennusta ja ahdistuneisuutta. Bulimiasta kärsivällä on
voimakas halu syödä, mutta ahmimisen jälkeen tulee katumus tästä.

Bulimia on yleistynyt nopeasti ja tämä häiriö alkaa useimmiten 15-25-vuotiaan naisen
epäonnistuneen laihduttamis yrityksen seurauksena. Pojilla ja nuorilla miehillä bulimia
on kuitenkin selvästi harvinaisempaa, sillä poikien ja miesten syömishäiriöön liittyy ehkä
ennemmin epäterveelliset lisäravinteiden ja steroidien käyttö.

Bulimia ei näy päällepäin sillä bulimikot ovat yleensä normaalipainoisia, tai heidän
painonsa saattaa vaihdella ylipainon ja alipainon välillä. Bulimialla on monia erilaisia
haitallisia vaikutuksia ihmiseen, joista monet ovat aika samanlaisia muidenkin
syömishäiriöiden kanssa. Muun muassa näitä haittavaikutuksia voivat olla hammaskiilteen
vauriot, ravintoaineiden puutos ja elimistön kuivuminen jotka ovat enemmän fyysisiä
vaikutuksia. Mutta bulimia aiheuttaa myös monia psykososiaalisia haittavaikutuksia kuten
esimerkiksi masennusta, itsetuhoisuutta, yksinäisyyttä ja häpeää ja näin myös pelkoja.

Bulimian hoidossa tavoitteena on normaalipainoon pääsy ja sen ylläpito. Mutta hänen
tulee myös omaksua normaalit ruokatottumukset. Hoidetuista noin puolet toipuvat
pysyvästi, mutta sairauden uusiutuminen on yleistä.

https://www.terve.fi/artikkelit/bulimia-hoito

Ahmintahäiriö eli BDE

Ahmintahäiriö eli BED on vähemmän tunnettu syömishäiriön muoto. Ahmintahäiriö
eroaa ahmimishäiriöstä eli bulimiasta siten, että ahmintahäiriössä ei esiinny ruoan
oksentamista. Myös painon nousu on voimakasta. Ahmintahäiriössä ihminen syö paljon
ruokaa lyhyessä ajassa, vaikka hän ei ole nälkäinen. Yleensä ahmimishäiriöön sairastunut
henkilö ahmii ruokaa yksin ollessaan, sillä sairastunut häpeää suuria ruokamääriään.

Ahmintahäiriötä esiintyy 2-3%:lla aikuisista, useimmin naisilla. Ahmintahäiriötä esiintyy
kuitenkin kaiken ikäisillä. Arvioidaan, että vaikeasta ja sairaalloisesta lihavuudesta
kärsivistä henkilöistä jopa 20% sairastaa ahmintahäiriötä.

Ahmintahäiriön syitä ei tarkkaan tunneta, mutta taustalla saattavat olla stressitekijät,
kuormittava elämäntilanne, tunne-elämän vaikeudet ja itsetunto-ongelmat.

Ahmintahäiriössä oireillaan ahmimalla ruokaa, eli syödään lyhyessä ajassa paljon
enemmän ruokaa kuin normaalisti. Syöminen on lähes pakonomaista ja se jatkuu
vaikka henkilöllä ei olisi edes nälkä.  Ahmimiseen liittyy usein tunne, että syömistä ei
voi lopettaa kun sen on aloittanut.

Ahmiminen voi kohdistua johonkin tiettyyn ruokaan, jonka henkilö on tyypillisesti
kieltänyt itseltään, esimerkiksi suklaa. Ahmiminen voi kohdistua myös tavalliseen ruokaan.
Ahmimisen jälkeen henkilö tuntee syyllisyydentunnetta ja pahaa oloa.Ahmintahäiriö eroaa
tavallisesta ylensyömisestä siten, että ylensyömisen voi keskeyttää, mutta
ahmintahäiriössä ahmiminen on hallitsematonta.

Ahmintahäiriötä hoidetaan säännöllisellä ateriarytmillä, monipuolisella ruokavaliolla ja
ruokapäiväkirjan pitämisellä. Jos ahmintahäiriö on vaikea, sitä voidaan hoitaa myös
psykoterapialla, ravitsemusohjauksella ja joissain tapauksissa myös lääkkeillä.


Ortoreksia

Ortoreksia on syömishäiriön muoto, jossa sairastunut yrittää syödä mahdollisimman
terveellisesti säädellen tai rajoittaen syömistään kohtuuttomasti. Ortoreksian taustalla
on pakottava tarve syödä mahdollisimman terveellisesti ja oikein. Sairastunut henkilö
voi käyttää paljon aikaa aterioiden suunnitteluun, ruoka-aineiden hankintaan ja ruoan
valmistukseen. Ortoreksia saattaa johtaa laihtumiseen ja anoreksiaan. Se voi aiheuttaa
myös puutostiloja jos ruokavalio muuttuu hyvin rajoittuneeksi. Ortoreksia ei ole
hengenvaarallinen, mutta voi vaikuttaa sosiaaliseen elämään ja arkeen. Tyypillinen
ortoreksiaan sairastunut henkilö on nuori nainen, vaikka ortoreksiaan voi sairastua kuka
tahansa.



Tässä vielä video nuoren naisen tarinasta omasta kokemuksestaan anoreksian sairastajana. Hän kertoo videossa hyvin oireistaan ja muutenkin elämästään.


Miia Kuoppamäki, Sofia Kannosto ja Hanna Koski 2A